'till the end! - Vuosi 2016 kuvin ja sanoin

Vuosi lähenee uhkaavasti, (tai sanoisinko luojan kiitos!) loppuaan. Ehkä nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään mennyttä vuotta, sitä mitä tapahtui, mitkä asiat jäi päällimmäisenä mieleen ja mitkä jutut kiinnostivat teitä lukijoita eniten! Kurkkasin kuluneen vuoden tilastoja ja poimin sieltä tänä vuonna kirjoitetuista jutuista viisi suosituinta. 

Viidenneltä sijalta löytyy muksujen synttäreille tehty sitruunainen juustokakku. Koska yksi läheinen ei liivatteista piittaa, mutta tykkää juustokakuista, on kiva yrittää keksiä/löytää kakkuja, jotka hällekin sopivat. Kakun ohjeen voit käydä kurkkaamassa täältä. 

Neljännelle sijalle kipusi arkinen jauheliha-riisivuoka.

Kolmannelta sijalta löytyy helppo ananas-aurajuustobroileri. 

Toiseksi suosituimman reseptin tittelin sai ystävän miehen synttäreille tehty Late Lammas-kakku. Mikäs siinä, Late on aika ihana! :)

Ja sitten vielä se suosituin juttu! Eniten kiinnostusta herätti mustikka-mascarponejuustokakku, joka syntyi tämäkin ilman liivatetta. 

Kakkupuolella tämä vuosi on ollut edellisiä vilkkaampi. Välillä jo tuumasin, että jätän kakkuhommat sikseen, mutta aina sitten innostun, kun joku kakkua pyytää. Etenkin yhden nuoren neidin sanat synttärikakustaan auttavat jaksamaan, vaikka välillä tuo leipominen voimille ottaakin. 

Halusin listata muutaman suosikkikakkuni, jotka ovat sykähdyttäneet joko visuaalisesti tai makunsa puolesta. Missään paremmuusjärjestyksessä nämä eivät ole, sillä enhän minä osaa näistä parasta/kivointa valita. 

Ehkä eniten ylpeä olen omasta synttärikakusta. Eikä niinkään maun, vaan visuaalisen ilmeen vuoksi. Tämän kakun myötä pääsin uudelle vuosikymmenelle ja sain juhlia pienessä, mutta sitäkin paremmassa seurassa. Kiitos vielä kaikille illanistujaisiin osallistuneille. ♥ 

Vuoden ehkä herkullisin kakku oli tytön rippijuhliin tehty tobleronekakku. Tämä oli niin hyvää, että pitää ehdottomasti tehdä taas pian uusiksi!

Suunnattoman ylpeä olen myös velipojan vaimon äidille tekemästä Suo, kuokka ja Jussi-kakusta. Tätä oli kiva tehdä, vaikka aluksi vähän pelkäsinkin miten tämä onnistuu. Mutta oli kuulemma juuri sellainen kuin pitikin! ♥ Erilainen kakku upealle ihmiselle! ♥

Pieniä onnensykähdyksiä saa aikaan myös pojalle tehty hirviökirjakakku. En ehtinyt suunnittelemaan kakkua juurikaan ja tämän vedin aikalailla lonkalta. Siihen nähden olen todella tyytyväinen. ♥

Jos vielä pari kakkua esittelisi. Toinen niistä on ystävän tytölle tehty Pokemon-kakku, toinen se kakku, jonka saajan sanat todella antoivat lisää pontta kakkujuttuihin. Ryhmä Hau-kakku oli kuulemma juuri sellainen kuin tyttö toivoikin. Se vilpitön ilo, joka neitokaisen kasvoilla loisti, oli riipaisevan ihanaa. 

Mitä muuta meidän vuoteen mahtui?! Ehkä paras ja onnellisin juttu oli tytön rippijuhlat. Muutenkin olen suunnattoman ylpeä tuosta tytöstäni. Kuvaajana neiti on kehittynyt paljon ja pieksee siinä lajissa mennen tullen äitinsä. Mä nyt en muutenkaan ole koskaan ollut kummoinen kuvaaja ja tänä vuonna olen siinäkin laiskistunut entisestään. Vaikka likka yläasteen viimeistä luokkaa käykin, on numerot pysyneet yhtä hyvänä kuin ennenkin. Kovin montaa kasia ei taida todistuksesta löytyä, sillä ysit ja kympit vie voiton. Eikä koskaan tarvi pelätä missä tyttö menee, kenen kanssa ja mitä puuhaa. On täysin eri maata kuin minä silloin teininä. 

Ilon aiheita toi myös ensimmäinen ravintolapäivä sekä Syysmarkkinat. Ravintolapäivä onnistui ihan ok, Syysmarkkinat olivat oikea menestys! Tosin molempiin päiviin liittyy myös paljon surullisia muistoja. :(

Muuten vuosi on ollut ehkä paskin ja rankin sitten vuoden 1992. Tämä vuosi pitää sisällään suunnattoman määrän surua, pelkoa, epävarmuutta ja kipua. Monta läheistä/tuttua on menehtynyt, pojan sairastuminen oli kuin miljoona iskua päin kasvoja. Oma terveys on mitä on, eli ei kovin häävi. Välillä tekisi mieli vaan käpertyä peiton alle ja pysyä siellä niin kauan, että kaikki pahat asiat katoaisivat. Joka kerta, kun elämä on vähän näyttänyt valoisammalta, on joku käynyt vetämässä maton jalkojen alta. Eikä meidän perhe ole ainut, jota elämä on kohdellut kaltoin, vaan paljon pahaa on tapahtunut myös läheisille. En siis yhtään ole harmissani, vaikka vuosi päättyykin. 

Kiitos vielä teille kaikille kuluneesta vuodesta! Kiitos kommenteistanne ja kärsivällisyydestänne. Blogin päivitystahti on ollut aika verkkaista ja välillä on tehnyt mieli lyödä tämänkin suhteen hanskat tiskiin. Mutta päätin, etten ota tästä mitään stressiä, kirjoittelen silloin kuin siltä tuntuu ja kun jaksan ja katson päivä ja juttu kerrallaan mitä tästä tulee. Pakko sanoa iso kiitos myös perheelle ja muille läheisille, jotka ovat jaksaneet tukea ja kannustaa, vaikkei se taatusti aina helppoa ole ollutkaan. ♥

Toivon teille jokaiselle paljon ilonhetkiä, auringonpaistetta ja onnea tulevalle vuodelle! Olette rakkaita. ♥ 

Hedelmäiset broilerin koipireisipalat

Kummasti nämä mun ruokajutut on edelleen tällaisia helppoja ja nopeita. Ajatus ei vaan pysy kasassa sen vertaa, että voisi mitään monimutkaista kokata. Onneksi broileri ja riisi perheelle edelleen kelpaa, joten turha potea huonoa omaatuntoa yksinkertaisista murkinoista.

Eilen ruoaksi valmistui simppelit, hedelmäiset broilerinkoivet. Ruokaan käytin valmiiksi marinoituja koipi-reisipaloja, kun muuta ei kaupassa ollut tarjolla. Väittäisin kuitenkin, että marinoimattomat toimisi tässä ruoassa paremmin. Sipulikeittoaines on kuitenkin aika suolaista ja yhdessä marinadin kanssa broilerien pinnasta tulee ehkä liiankin suolaista. Tai ainakin kannattaa pyyhkäistä enimmät marinadit pois.

Hedelmäiset broilerin koipireisipalat

3 broilerin koipi-reisipalaa

1 prk (125g) aprikoosisosetta

tilkka vettä

½ pss sipulikeittoaineksia

  Nosta broilerinkoivet uunivuokaan. Lisää hedelmäsoseen joukkoon pikkutilkka vettä, jotta saat nektarimaisen seoksen. Levitä seos koipi-reisien päälle. Ripottele broilerien pinnalle puolisen pussia sipulikeittoaineksia.

  Kypsennä koipi-reisiä 200 asteissa uunissa 45-55 minuuttia, tai kunnes ovat kypsiä. Tarjoa raikkaan salaatin kera. 

Sitten ihan muuta höpinää. Viime kesänä keksin napata muutaman vanhan vanteen kukkaruukuiksi. Toimii todella hyvin, eikä taatusti hajoa, kuten muille mun ruukuille tuppaa käymään. Miehen romukasassa näin muutaman vanteen lisää ja kun ei kerran niitä enää tarvi, taitaa nekin viettää loppuaikansa kukkapenkin virkaa toimittamassa. Kunhan vaan joku kaivaisi ne ensin sieltä romujen keskeltä näkösälle... Ja äkkiäkös tuon maalaisikin, jos väri ei miellytä. 

Happy New Year! - uudenvuoden toivotus ja blogin katsotuimpien juttujen Top 5

Uusi vuosi saapui kuin varkain. En ollut yhtään ajatellut koko asiaa ja vasta pari päivää sitten tajusin, että vuosi 2015 alkaa tosiaan olla lopuillaan. Ehkä nyt olisi hyvä hiljentyä hetkeksi ja miettiä, että mitäs kaikkea tänä vuonna tapahtuikaan. Kulunut vuosi ei äkkiseltään tuonut mitään suuria mullistuksia, vaan oli aika tasaista puurtamista. Koska mikään tapahtuma ei nouse ylitse muiden, en tee samanlaista vuosikatsausta kuin aikaisempina vuosina. Sen sijaan voisi nostaa esiin ne jutut, jotka blogissa keräsi eniten katsojia. Tässä siis vuoden aikana eniten kävijöitä keränneiden juttujen Top 5.

Viidennellä sijalla on paljon katsojia kerännyt tonnikala-munakasrulla. Tämä juttu on vuodelta 2014, mutta pysynyt pinnalla koko kuluneen vuoden.

Neljänneltä sijalta löytyy mehevä suklaa-banaanikakku.

Kolmannelle sijalle yltää mausteinen pulled pork olut-bbq-kastikkeessa. Tämäkin on jo vanha juttu, mutta silti jaksaa lukijoita kiinnostaa. Ja mikäs siinä, ihan kelpo ohje tämä on, joskaan ei paras nyhtöpossu, jota olen syönyt.

Toiselle sijalle yltää Likööritehtailua-sivu, joka on päivittynyt ja päivittyy vielä lähiaikoina lisää. Sivulta löytyy yleistä lätinää meidän likööri-innostuksesta ja linkkejä jo tehtyihin liköörikokeiluihin. Viime aikoina innostus on ollut vähän hukassa, sillä vanhoja liköörejä on juomatta vaikka kuinka. 

Suosituimman jutun tittelin nappasi tänä vuonna mustikka-mascarponepiirakka. Vanha ohje tämäkin, mutta mitäs sen väliä. Tämä ohje, joskin rahkalla toteutettuna on ollut mun suosikki reilu 20 vuotta. 

Nyt taidan hipsiä kävelylle ihan yksikseni nauttimaan hiljaisuudesta. Muu väki saa käydä katsomassa lasten ilotulituksen kaupungilla ja sitten ilta kuluukin ihan kotioloissa. Mikään juhlahumu ei suuremmalti innosta. 

Nauttikaahan vuoden viimeisestä päivästä täysin siemauksin ja suunnattomasti onnea tulevalle vuodelle! 

Long live rock 'n' roll! - Provinssikuulumisia ja sienimuhennosta

Nyt vihdoin ja viimein on Provinssista toettu sen verran, että voisi hieman kertoilla viikonlopun tapahtumista. Vaikka eipä niissä ihan hirveästi kertomista ole. Perjantaina suunnattiin hyvissä ajoin kohti Törnävää, sillä oikeastaan ainoa bändi, jonka halusin nähdä, soitti perjantaina. Aivan sama mitä ulkolaisia suuruuksia festareille raahattiin, mua kiinnosti Eppu Normaali. Muistelin, että olisin ollut Eppujen fani kolmisenkymmentä vuotta, mutta kun asian tarkistin, jäi vuosia jäljelle 26. Ihan hyvä saldo sekin. Eppuihin tutustuin kunnolla vuonna 1989, eli on siitä jo pieni ikuisuus. Eniten tykkään Eppujen vanhasta tuotannosta, siis alkuvuosien punkvedoista, mutta kyllä tuo 80-90-luvun jututkin uppoaa. Hyvä keikka oli, kiitos siitä! Loppuilta kuluikin hyvässä seurassa lähinnä olutteltassa, sillä mitään suunnatonta hinkua ei muiden bändien perään ollut. Välissä toki käytiin ensiavussa hakemassa miehelle laastaria ja mulle happea. Tarpeeksi kylmä ilma kun laittoi lihakset kramppaamaan siihen malliin, että hengittely tartti vähän lisäapua. Mutta ei siihenkään sen kummempaa dramatiikkaa kuulunut, näitä kramppeja kun tulee ja menee. 

Lauantaina hipsittiin alueelle vasta viiden jälkeen. Tällä kertaa oltiin autolla liikenteessä. Onneksi, sillä jouduin jo seitsemän jälkeen lähteä kiikuttamaan tyttöä lääkäriin. Neiti oli ollut B-tyttöjen pelissä tuuraamassa ja siellä telonut pikkurillinsä. Peli oli Salossa ja koko paluumatkan yritettiin tytön kanssa viestitellä, että mennäkkö lääkäriin vai ei. Lopulta neiti oli tajunnut kysyä huoltajan mielipidettä, sillä mun on hirvittävän vaikea arvioida hoidontarvetta, jos en sormea näe. Huoltaja komensi lääkäriin ja sinnehän sitten mentiin. Kun tytön näin, muistutti tytön pikkurilli lähinnä pientä sinistä lumiukkoa, mutta onneksi edes söpöä sellaista. Lääkärissä oltiin kahdeksan jälkeen ja siinä kohtaa tyttö oli jo todella väsynyt ja nälkäinen. Kanttiini oli ehtinyt mennä jo kiinni, mutta onneksi terveyskeskuksen äärimmäisen kultainen hoitaja hommasi tytölle edes voileivän ja pillimehun. Pieni ele, joka kyllä lämmitti mieltä. Lääkärin tuomio sormesta oli aika tylsä. Pikkurilli oli murtunut, joten maalivahdin hommat joutuu unohtamaan hetkeksi. Tällä hetkellä on turha edes koittaa saada hanskoja käteen, eikä lisäiskut oikein tee hyvää. Toivottavasti kuitenkin toipuisi pian, että ehtisi vielä piirisarjapeleihin mukaan. Muutama peli jää pakostakin väliin. Lääkärireissun jälkeen olisin toki ehtinyt festareille takaisin, mutta eipä siinä kohtaa enää huvittanut. Mieluummin jäin hoitamaan potilasta. Kokeillaan ensi vuonna uudelleen paremmalla onnella. 

Tällä viikolla keittiössä ei ole tapahtunut oikein mitään mullistavaa, mutta yhden ohjeen voisin kuitenkin laittaa jakoon, niin tavallinen kuin tuo onkin. Eilen kaivoin hyllystä Paras keittokirja No 4:n ja sen ohjeen mukaan tein muhennosta herkkusienistä. Yleensä ruskistan muhennokseen tulevat sienet ensin, mutta tässä ohjeessa ruskistaminen jätettiin väliin. Hieman epäilytti, että mitähän tästä tulee, mutta hyvä tuli kuitenkin. Sienimuhennos sopii hyvin lämpimiin leipiin tai ihan vaan broilerin tai lihan lisukkeeksi. Pelkästään syötynä on mun mielestä vähän liian tuhtia tavaraa. Itse tein tämän ranskankermasta, mutta ihan yhtä hyvin tähän voi käyttää smetanaa.

Sienimuhennos 

(4ann.)

400 g tuoreita herkkusieniä

2 dl ranskankermaa tai smetanaa

1 sipuli

2 rkl voita

1 dl maitoa

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

ripaus musta- tai valkopippuria

½ tl paprikajauhetta

  Puhdista ja viipaloi sienet. Kuori ja hienonna sipuli ja ruskista se voissa. Ripottele päälle jauhot ja lisää joukkoon maito ja osa ranskankermasta.

  Lisää sienet ja keitä seosta 5 minuuttia, kunnes se on muhennosta. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. 

  Lisää loppu ranskankerma ja lämmitä muhennos varovasti. Muhennos ei saa kiehua, sillä se juoksettuu helposti. 

Kääpiölinnan kootut selitykset.... Mitä tapahtui vuonna 2014?

Niin olisi taas vuosi lusittuna ja uusi vuosi kolkuttelee aivan nurkan takana. Ehkä sitä voisi pikaisesti kerrata, mitä tämä vuosi toi tullessaan... Jos kirjoittamiseen ja yleensä blogin ylläpitämiseen liittyviä tuntoja tarkastelee, niin tämä vuosi on ollut melkoista vuoristorataa. On ollut suurta innostumista, tasaista puurtamista ja totaalista kyllästymistä, jonka vuoksi aioinkin jo laittaa pillit pussiin. Päätös siitä, ettei tämän ehkä tarvikaan olla niin aktiivista ja totista puurtamista, helpotti hieman ja kun annoin itselleni ottaa hieman rennommin, alkoi kirjoittaminenkin tuntua edes hitusen kivemmalta. 

Vuoden ehdottomia kohokohtia oli, kun sain omia kuviani seinäjokisen baarin seinälle roikkumaan nyt joulukuuksi. Vielä päivän tai pari kuvat roikkuvat Still Standing ravintolan seinällä, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa ja rustaamassa sanasen tai pari Kääpiölinnan vieraskirjaan. 

Toinen suuri ilonaihe oli Ruokatiedon ja Ruoka.fi-sivuston järjestämän kotiruokakilpailun voitto ja sitä seurannut reissu Taste of Helsinkiin. Pieni loma tuli todella tarpeeseen ja olihan se ihan hauska käydä syömässä muiden kokkailuja. Voitto heltisi mumman pannupihveillä, jotka tarjottiin mumman jäämistöstä pelastetulta lautaselta. 

Kakkupuolella oli tänä vuonna vähän hiljaisempaa, mutta onneksi niitäkin on muutama tullut tehtyä. Eniten ylpeyttä koin serkun tytölle tekemästäni Inter Milan-kakusta. Parasta oli, että kakun saaja oli sekä yllättynyt, että tyytyväinen niin ulkonäköön kuin makuunkin. 

Muita onnistumisen kokemuksia kakkurintamalla tarjosi veljen tytölle tehty Rainbow Dash- ja kaverin isälle tehty Nurmo-kakku. Näitä oli hurjan hauska suunnitella ja leipoa.

Kesän korvalla tyttö sai ala-asteen päätökseen ja loman alkua juhlistettiin herkullisella Daim-kakulla. 

Vuoden hellyyttävin ruoka oli ehdottomasti suloinen krokotiilimureke ja ällöttävin ehkä aivomuffinssit. 

Suloisimman vieraan tittelin saa ehdottomasti Elämää Koivurannassa-blogin Nannen Viski :) Mukavaa oli tavata isäntäväkikin! Toivottavasti pian taas tiet kohtaisivat ja saisi istua Nannen kanssa kahville tai oluselle. 

Loppuvuodesta laitettiin serkkulikan kanssa jalalla koreasti ja suunnattiin Indiedays-blogigaalaan. Tuo punapukuinen matami on meikäläinen ja tuo kauniinpi osapuoli serkkuni.... Kiitos kuvasta kuuluu Pauli Siuruaiselle. 

Kun tarkastelee tämän vuoden suosituimpia reseptejä, oli kärki varsin leivontavoittoinen. Kärkiviisikon valitsin vain ja ainoastaan tänä vuonna julkaistuista resepteistä. Budapest-kakut nousivat ensimmäisiksi Ruokala.net-sivun joulukonvehtijutun ansiosta. Mutta niinhän se on, että loistava tapa päästä eroon joulusuklaista, on leipoa niistä kakku. Olen varsin otettu siitä, että Kääpiölinna jutussa mainittiin. Yksi ainoa ruoka pääsi viiden parhaan joukkoon ja se oli viimeisellä sijalla roikkuva pulled pork-purilainen chili-coleslaw'n kera. Ei siinä mitään, hyvä ruokahan tuo on. 

TOP 5 Ruokaohjeet:

1. Jäädytetty Budapest-moussekakku

2. Suklainen Budapest-kakku

3. Mustikka-mascarponepiirakka

4. Sämpylät perunamuusista

5. Pulled pork-hampurilaiset ja chili-coleslaw

Nyt on hyvä hetki kiittää teitä, mahtavat lukijani, kuluneesta vuodesta ja valmistautua ottamaan uusi vuosi vastaan! Kiitos!

Oikein paljon onnea Vuodelle 2015!

Crazy days - kuvia arjesta 2/5 vehnäsämpylöiden kera

Aamupäivän kauppareissun jälkeen innostuttiin pikkumiehen kanssa sotkemaan kätemme taikinaan ja leivottiin pieni erä sämpylöitä. Eihän näissä mitään mullistavaa ole, mutta varsin syömäkelpoisia olivat. Etenkin heti tuoreeltaan. Tarkoitus oli ripotella päälle unikonsiemeniä, jotta saisi näihin vähän väriä, mutta eihän niitä enää ollutkaan.

Vehnäsämpylät

(12kpl)

2,5dl vettä

25g hiivaa

1tl suolaa

1rkl öljyä

4dl hiivaleipäjauhoja

1,5-2dl vehnäjauhoja

Voiteluun ja pinnalle:

1 kananmuna kevyesti vatkattuna

seesamin- tai unikonsiemeniä

  Murenna hiiva taikinakulhon pohjalle. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja kaada kulhoon. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää kulhoon suola ja öljy.

  Lisää hiivaleipäjauhot samalla hyvin vatkaten. Lisää vehnäjauhoja vähän kerrallaan ja alusta taikina notkeaksi. Peitä kulho liinalla ja anna kohota lämpimässä paikassa 30 minuuttia.

  Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa tasaiseksi. Pyörittele tangoksi ja leikkaa 12 palaan. Pyörittele palat sämpylöiksi ja nosta leivinpaperille pellille. Peitä liinalla ja anna kohota vielä 30 minuuttia.

  Voitele sämpylät kevyesti rikki vatkatulla kananmunalla. Leikkaa sämpylöiden pintaan viillot ja ripottele päälle siemeniä.

  Paista sämpylöitä 250-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. 

Tässä taas muutama kuva meidän arjesta. Kuvat ovat eiliseltä. Viime viikkoina ukon lähes kaikki vapaa-aika on mennyt puupinolla ja sen huomaa. Klapeja on niin paljon, että noilla lämmittää tupaa ainakin kolme talvea. Nyt kaikki pihalla maanneet koivut on nyt pienitty ja pinossa, jäljellä on enää yksi suuri kuusen runko. On se vaan ahkera. Pikkumiehelle puuoperaatio on ollut varsin jännää ja ukon piti tehdä pojalle tuollainen pikkukirves. Sillä tuo sitten "halkauttaa" puita. Ja onpa tuo ollut jokusen klapin pinoamassakin isänsä kanssa. Tosin jaksaa sitä hommaa ehkä minuutin tai kaksi ja suuntaa nokkansa jo muihin puuhiin.

Näitä piisaa... Tässä ehkä neljännes.

Mitä isot edellä....

...sitä pienet perässä. :) Huomaa pölkyn koko, avaimet mittakaavana

Välillä levitetään kaikki lelut pitkin pihaa... ja äiti kerää.

Huomaa mut! Nyt! Heti!

Tänään mukaan haastan Kärähtäneet-blogin Heidin! Miltä teidän arki näyttää?

Sunday, monday, happy days... - kuvia arjesta 1/5

Koivurannasta Nanne haastoi Kääpiölinnan mukaan kuvia arjesta -haasteeseen, jossa tarkoituksena on kuvata viiden päivän ajan meidän arkea ja joka päivä haastaa joku mukaan. Samainen haaste näyttää pyörivän niin Facebookissa kuin Instagrammissakin. Idea on mun mielestä aika hauska, joten tottahan tällaiseen pitää lähteä mukaan. Viime aikoina en millään ole saanut tartuttua saamiini haasteisiin ja siitä pahoittelut etenkin Titalle Titan tupaan ja Anskulle Maukasta minibudjetilla-blogiin. Yritän jatkossa parantaa tapani!

Tällaisina lämpiminä kevätpäivinä kaikki aika tuppaa kulumaan pihahommissa, eikä neljän seinän sisällä kyyhöttäminen kiinnosta pätkääkään! Auringosta nauttii niin kissat kuin ihmisetkin. Nämä kuvat ovat eilisen satoa ja kuten kuvista näkyy, Kääpiölinnassa on aina kaikki ihanasti rempallaan!

Maastoutumisen maailmanmestari

Pikkumiehen kanssa jatkettiin vadelmapuskien perkausta. Tai siis minä leikkelin kuolleita oksia ja pikkumies kulki puskien välissä "laaduntarkkailijana". Vielä pitäisi käydä puskien juurelta putsaamassa, mutta muuten tämän ryteikön keväthuolto on voiton puolella.

Raparperien kasvua seuraan malttamattomana ja hyvä etten laske päiviä, että saa nostella taikinakulhon kaapista ja pyöräyttää kevään ensimmäisen raparperipiirakan.

Välillä on mukava lyödä hanskat "naulaan" ja ihan vaan istua ja ihastella heräilevää luontoa. Hanskojen alla komeileva kasvimaan aita kaipaisi kipeästi suoristusta, mutta sen ehtii.

Mun villiintynyt ja ruohottunut kukkapenkki jaksaa puskea kukkia kerta toisensa jälkeen, vaikken tuonne mitään ole muutamaan vuoteen istuttanutkaan. Kukkapenkki sijaitsee ulkorakennuksen seinustalla ja joutuu väistyä hetkellisesti, kunhan ulkorakennus laitetaan kuntoon. Siksi en tähän ole jaksanut kauheasti panostaa. Mutta kyllähän nuo kauniit kukkaset aina ilahduttavat!

Eiliset lämpötilat olivat varsin kesäiset, tosin tähän paistoi suoraan aurinko, joten ei tuo mittari ihan oikeassa ole. Mutta ei tässä enää kauaa mene, kun aina on näin lämmin. Ihanaa!

Näin ensimmäisen päivän jälkeen taidan heittää haasteen ihanaiselle Hannaticille. Tiedän, että tämän oot jo tehnyt Instassa, joten pakko ei ole lähteä mukaan. Oot silti rakas <3

Thank your lucky stars - onnenkantamoisia ja perusmättöä

Ensin on pakko esitellä kaikkia ihanuuksia, joita oon viime päivinä saanut. Kuten jo aiemmin mainitsin, sain Elämää Koivurannassa-blogin Nannelta huippuhienon ystävänpäivälahjan. Aivan ihana patakinnas ja pikkumiehelle tatuointeja muistuttavia laastareita. Kuvan teille lupasin, joten tässähän tämä. Korttikin paketissa oli, mutta pikkumies on ominut sen itselleen, joten sitä en saanut kuvaan. Herra kulkee kortti kädessä ja lukee "kakkuohjeita" :D Ja auta armias, jos yritän ottaa kortin takaisin itselleni. Siitä nimittäin on tullut pikkumiehelle iso aarre :)

Toinen ihana paketti löytyi tänään postilaatikosta, kun onnekseni voitin Peggyn pienessä punaisessa keittiössä järjestetyn synttäriarvonnan. Palkinnoksi sain superhienon patakintaan, keittiöliinan ja kortin, josta löytyy Antskun Pasta Carbonara ohje :) Nyt mulla on kaksi ihanaa patakinnasta, jotka todella tulivat tarpeeseen. Muutama vanha kun alkaa olla aika hyvin käytettyjä ja joutavat roskiin. Suuren suuri kiitos vielä Nannelle ja Peggylle!

Vielä yksi ilon aihe on ukon viime viikolla ostama Mokkamestareiden kookoksen makuinen kahvi. Kahvi ei sellaisenaan ole maistunut moneen kuukauteen, mutta tämä oli kyllä jotain aivan ihanaa! Yleensä laitetaan näitä makukahveja vain muutama lusikallinen tavallisten purujen joukkoon ja se riittää tuomaan oman makunsa. Jos kookoksesta tykkää, niin suosittelen! Samaan syssyyn ukko osti mulle ja tytölle valkoista piparminttu- ja appelsiiniteetä. Nämä on niitä elämän pieniä iloja.

Sitten ruokahommiin... Kai tuota kadonnutta kokkausinspistä olisi jotenkin houkuteltava takaisin. Ensimmäinen, ja yleensä paras keino tähän, on lyödä kätensä taikinaa ja leipoa joko pullaa tai sämpylöitä. Tällä kertaa sämpylät vei voiton, sillä leipälaatikko oli jälleen tyhjentynyt huomaamatta, enkä laiskuuksissani viitsi lähteä kauppaan. Ensin ajattelin tehdä sämpylät niistä aineksista, mitä käteen sattuu osumaan, mutta Kotilieden sivuilta sattumalta löytynyt sämpyläohje kuulosti houkuttelevammalta. Oikeastaan tein taikinasta ohuita leipäsiä, sillä siten niistä saa helpommin eväsleipiä ukolle. Suolaa laitoin tuplaten eli pari teelusikallista ja jauhoja käytin suunnilleen 12 desiä. Sämpylöihin tekisin aavistuksen tanakamman taikinan. Jostain kumman syystä unohdin voidella nämä, mutta sille ei voi enää mitään. Maultaan nämä oli kyllä ok, ja siemenien ansiosta ihanan rouskuvaa purtavaa. Etenkin juuri uunista otettuna näitä olisi voinut syödä vaikka kuinka.

Porkkanaleipäset tai -sämpylät

5dl vettä

50g hiivaa

tl suolaa

(1 kananmuna)

1dl öljyä

200g porkkanaraastetta

0,5dl auringonkukansiemeniä

0,5dl seesaminsiemeniä

0,5dl pellavansiemeniä

10-15dl sämpyläjauhoja

Voiteluun:

munaa

Koristeluun:

seesaminsiemeniä 

  Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suolaa, kanamuna, öljyä, porkkanaraastetta ja auringonkukan-, seesamin- ja pellavansiemeniä. Kananmuna ei ole välttämätön, mutta auttaa sämpylöitä kohoamaan pulleiksi.

 Lisää sämpyläjauhoja hyvin alustaen. Jauhot turpoavat taikinan kohoamisen aikana, joten jätä taikina pehmeäksi. Anna taikinan kohota peitettynä lämpimässä paikassa kooltaan lähes kaksinkertaiseksi.

  Vaivaa taikinaa kevyesti jauhotetulla alustalla. Jaa taikina paloiksi ja leivo ne pyöreiksi sämpylöiksi. Jos teet leipäsiä, tee taikinasta pötkö, leikkaa pötkö viipaleiksi ja nosta leikkauspinta ylöspäin pellille. Kohota ne vielä hyvin pellillä liinan alla.

  Voitele kohonneet sämpylät kanamunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista sämpylöitä 250 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Tälle päivää suunnitellut lihapullat vaihtuivat juustoiseen makaronilaatikkoon tytön pyynnöstä. Lihapullat kun eivät oikein kuulu tytön lempiruokiin. Sainpahan samalla hävitettyä hieman kuivahtaneen juustonkannikan ja ruokaa tuli niin paljon, ettei pariin päivää tarvi kokata. Niin tavallinen kuin ruoka onkin, niin laitetaas tästäkin ohje jakoon.

Juustoinen makaronilaatikko

700g nauta-sikajauhelihaa

400g täysjyvämakaronia

vettä

1 lihaliemikuutio

1 iso sipuli

2tl valkosipulimurskaa

1,5tl suolaa 

2tl paprikajauhetta

ripaus mustapippuria

vajaa 200g juustoraastetta

Munamaito:

4 kananmunaa

1l maitoa

  Ruskista jauheliha, lisää ruskistamisen loppupuolella hienonnettu sipuli ja valkosipulimurska. Mausta seos suolalla, paprikajauheella ja pippurilla. Keitä makaronit lähes kypsäksi lihaliemikuutiolla maustetussa vedessä. Valuta kypsät makaronit, kaada suureen uunivuokaan. Sekoita joukkoon jauheliha ja reilu puolet juustoraasteesta. Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki ja lisää maito joukkoon. Kaada munamaito vuokaan. Ripottele loppu juustoraaste päälle. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 45-50 minuuttia.