Book of brilliant things! - esittelyssä uusi Gastronaatti-keittokirja banaani-kookos-muromyslin kera

Tässä viime aikoina monelle lukijalle on varmasti käynyt hyvin, hyvin selväksi yksi heikkouteni, nimittäin keittokirjat. En voi kulkea kaupoissa tai kirppareilla keittokirjapinojen ohi, vaan aina on käytävä edes vilkaisemassa, mitä olisi tarjolla. Koska keittokirjahyllyssäni on vielä puolitoista hyllyä tilaa, en vielä ole huolissani tästä "riippuvuudesta". Ja jos hylly joskus tulee täyteen, täytyy vaan raivata toiseen hyllyyn lisää tilaa näille innostaville opuksille. 

Kun sain joku aika taapäin Otavalta viestiä, jossa kyseltiin kiinnostusta tutustua yhteen vapaavalintaiseen keittokirjaan ja kirjoittaa siitä juttu, en tietenkään voinut kieltäytyä! Jos mulle keittokirjoja tyrkytetään, otan ne riemumielin vastaan! Eikä mennyt kauaakaan, kun postilaatikkoon kolahti Satu Koiviston upea kirja "Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin". 

Satu Koivisto on Maku-lehden päätoimittaja ja kirjan upeat kuvat ovat Sadun puolison, Isyyspakkaus-blogia kirjoittavan Tommi Koiviston käsialaa. Kirjassa paneudutaan arkisiin ruokiin, jotka valmistuvat nopeasti edullisia raaka-aineita hyödyntäen. Kirjassa esitellään parisenkymmentä raaka-ainetta aina raparperista ohraan, ja jokaisen esittelyn yhteydessä on reseptejä, joissa kyseistä raaka-ainetta on käytetty. Kirjan ohjeet ovat kasvisvoittoisia, joka alkuhämmenyksen jälkeen sai vannoutuneen lihansyöjän pohtimaan, onko se lähes jokapäiväinen lihansyönti oikeasti tarpeen. No, jos mieheltäni kysytään, niin on se. Fyysisesti raskasta työtä tekevä ei jaksa pelkällä kasvispainoitteisella ruokavaliolla. Hiljalleen olen kasvattanut ruoissa käytettävien kasvisten määrää, mutta kyllä tuolla saralla vielä petrattavaa on. Kirja on omalla tavallaan innostava ja uskon, että meidän pöydässä nähdään jatkossa joitain Sadun reseptien pohjalta valmistettuja tai sovellettuja sapuskoja. Visuaalisesti kirja on kaunis, enkä ollenkaan häpeile nostaa tätä muiden keittokirjojen seuraan. 

Kirja innostaa panostamaan tavalliseen, terveelliseen arkiruokaan ja osoittaa sen, että nopeastikin voi saada hyvää aikaan. Satu toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten hyvällä suunnittelulla ja esivalmisteluilla ruoan voi saada valmiiksi pienellä vaivalla silloin, kun aikaa ja virtaa kokkaamiseen ei ole. Koska kotiäitinä olen, en itse ala viikonloppuna aineksia esivalmistelemaan, mutta jos töissä kävisin, niin voisin tällaista järjestelyä ainakin kokeilla. 

Että voisin arvioida kirjan reseptien toimivuutta, innostuin tekemään muromysliä Sadun ohjetta soveltaen. Oikeastaan myslipurkki on ammottanut tyhjyyttään jo useamman kuukauden ja mysli on ollut tehtävien juttujen listalla jo kauan ennen kirjan ilmestymistä. Kun Sadun mysliohjeen näin, tiesin, että nyt on pakko mysliä valmistaa. Koska halusin käyttää mysliin niitä aineksia mitä kotoa löytyy, vaihdoin mm. mantelit pekaanipähkinöihin ja lisäsin jäähtyneen myslin joukkoon kuivattuja banaanilastuja ja kookospaloja. Tämä mysli on erittäin herkullista, eikä lainkaan niin makeaa, kuin mitä kaupoissa myytävät muromyslit usein ovat. Mysli säilyy kolmisen viikkoa, joskin taatusti on syöty paljon ennen sitä. 

Kookos-banaani-muromysli

6dl kaurahiutaleita

2dl auringonkukansiemeniä

1dl seesaminsiemeniä

1dl kurpitsansiemeniä

2dl cashewpähkinöitä

1,5dl pekaanipähkinöitä

1dl palmusokeria

3/4dl rypsiöljyä

1dl vettä

Lisäksi valmiiseen mysliin:

50g kuivattuja kookospaloja

pieni kourallinen kuivattuja banaanilastuja

  Sekoita myslin kuivat aineet kookospaloja ja banaania lukuunottamatta keskenään suuressa kulhossa. Lisää öljy ja vesi ja sekoita tai pusertele seosta niin, että kosteus levittyy tasaisesti. 

  Levitä mysliseos leivinpaperille uunipannulle. Paahda mysliä 175-asteisen uunin keskitasolla, kunnes pähkinät ruskettuvat ja mysli kuivuu, eli noin 20-25 minuuttia. Sekoita mysliä paahtamisen aikana noin 5 minuutin välein, sillä se kärähtää helposti. 

  Anna myslin jäähtyä kunnolla huoneenlämmössä. Leikkaa kookoskuutiot ja muserra banaanilastut käsissä pienemmiksi paloiksi. Sekoita ne jäähtyneen myslin joukkoon. Laita mysli ilmatiiviiseen purkkiin. Nauti jogurtin tai maidon kera. 

Kirjan tarjosi Otava

Maailman paras pannari - Reseptien aarteet sukupolvelta toiselle

Jokin aika sitten metsästäessäni mumman lihapullareseptiä harmittelin, kun ei silloin nuorempana älynnyt kysellä tai kuunnella mummien vinkkejä ja ohjeita ruoanlaittoon. Kyllähän minä toiselle mummalleni aina välillä jotain leivoin sen jälkeen, kun ei itse siihen enää kyennyt, mutta koskaan en vaivautunut kirjoittamaan ohjeita muistiin tai painamaan niitä mieleen. Ja se jos mikä harmittaa! Ne vanhan kansan ohjeet olisivat tänä päivänä minulle erittäin mieluisia.

Onneksi joku on ollut minua viisaampi ja kerännyt yksiin kansiin jopa viiden sukupolven ajalta elämään jääneitä reseptejä. Kyseessä on Verna Kaunisto-Feodorow ja kirjansa "Reseptien aarteet sukupolvelta toiselle". Kirjan sain Gummeruksen lahjoittamana. 

Kirja on kaunis kokonaisuus hyvin perinteisiä, mutta herkullisia ruokaohjeita. Reseptien lisäksi kirjan avulla voi tutustua Vernan perheeseen, isovanhempiin ja muihin sukulaisiin niin kuvienkin kuin heidän bravuuriruokiensa kautta. Vaikka kirja on taatusti kirjoittajalleen hyvin henkilökohtainen, sopii se mainiosti myös muiden luettavaksi. Kauniit kuvat, niin uudet kuin vanhatkin, täydentävät tätä kokonaisuutta. Jos kirjan ohjeita erittelee tarkemmin, löytyy tästä niin perinteisiä leivonnaisia kuin juhlaruokia ja -juomiakin. Henkilökohtaisesti kiinnostuin suuresti makeista leivonnaisista ja juomista, mutta löytyy tästä paljon muutakin. Tämä kirja on eräänlainen kuvaus yhden perheen ruokahistoriasta, mutta samalla se kuvaa varmasti monen muunkin suomalaisen perheen kulinaristista matkaa pula-ajasta aina tähän päivään saakka.

Jotta tietäsin miten reseptit käytännössä toimivat, halusin testata niistä jotain. Ensimmäisenä silmäni osuivat Aune-mummun pannariin. Kirjan mukaan kyseessä on maailman paras pannukakku, eikä se kyllä kovin väärässä ollut! Voi taivas, miten hyvää tuo oli kermavaahdon ja mansikoiden kera! Voin lämpimästi suositella. Tein pannarin 30*37cm uunipannulle, jolloin siitä tuli hitusen paksumpi. Pannukakku kohosi uunissa upeasti ja osa "kukkuloista" pysyi ylhäällä uunista ottamisen jälkeenkin. Yleensä kun ne pakkaavat laskea melko nopeasti. Pannukakusta ei kauheasti jäänyt enää tälle päivää ja tyttö jo kyseli koska teen tätä lisää. 

Verna itse kertoo pannarista seuraavaa: "Olipa lapsena ihana mennä mummolaan, kun uunin ääressä hääri linnun lailla visertävä mummu ja keittiön kaikki tasot olivat täynnä tuoreita pannareita, uunin paistaessa yhä uusia herkkuja. Pannaria, kuten kaikkia muitakin mummun paistamia herkkuja, sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Sodan ja puutteen kokenut mummu oli sitä mieltä, että todellista ylellisyyttä oli se, ettei ruoka päässyt pöydästä loppumaan."

Kaunis kiitos Aune-mummulle ja Vernalle tästä ihanasta reseptistä. Olit oikeassa, tästä ei pannukakku parane!

Aune-mummun pannari

8dl maitoa

2 munaa

1/2tl suolaa

2-4rkl sokeria

4dl jauhoja

1-2dl voisulaa

  Vatkaa munien rakenne rikki, lisää joukkoon vuorotellen jauhot ja maito, suola ja sokeri. Kaada taikinaan lopuksi sulatettu voi. 

  Anna taikinan tekeytyä vähintään puolisen tuntia. Paista pannukakku pellillä 225-asteisessa uunissa kauniin kullanruskeaksi, noin puolen tunnin ajan. Tarjoa mansikkahillon (tai mansikoiden ja kermavaahdon) kera.

Kirjan lahjoitti Gummerus

Be a souper hero! - testissä Marc Aulénin Sopat! -kirja

Kun ei noita keittokirjoja vielä niin kauheasti ollutkaan, niin nyt on yksi lisää. Marc Aulénin sykähdyttävä Sopat!-kirja ansaitsi oitis paikkansa keittokirjojeni joukosta herkullisine ohjeineen ja kauniine kuvineen. Kirjan sain Gummeruksen sponssaamana.

Kuka, mitä, hä?

Marc Aulén on syntyjään belgialainen ja monien mutkien jälkeen hän muutti Suomeen vuonna 1976. Ensin suosittua Soppakeittiötä pyörittänyt, nyttemmin ravintola Qulman puikoissa (vai pitäisikö sanoa kauhan varressa) hääräävä kokki nostaa sopat aivan uudelle tasolle. Ennen aliarvostetut, toisen luokana ruokana pidetyt keitot saavat vihdoin ansaitun arvostuksensa. Mikä oikeasti voisi olla parempaa kylmänä talvipäivänä kuin kunnon kulhollinen höyryävän kuumaa keittoa? Palan painikkeeksi tuoretta leipää, niin makunautinto on taattu. 

Kirjassa komeilee 30 Marc Aulénin herkullista soppaohjetta lisukkeineen. Eikä tässä vielä kaikki. Aivan kaikki kunnia ei mene itse kirjailijalle, vaan mukaan on mahtunut myös 13 Marcin ystävän, julkisuudesta meille tuttujen henkilöiden, omaa ohjetta. Lisäksi kirjan alussa on listaa perusmausteista, jotka olisi hyvä löytyä jokaisen innokkaan kotikokkaajan maustehyllystä, sekä välineitä, joita useimmiten keittiössä tarvitaan. Ilahduttavaa oli, että meidän köökistä löytyy lähes kaikki mainitut mausteet ja välineet. 

Kirjan ohjeet ovat oikeastaan melko yksinkertaisia, eivätkä pääsääntöisesti vaadi mitään ihmeellisiä aineksia. Itse harmistun välillä ohjeista, joissa käytetään niin kummallisia raaka-aineita, ettei niiden löytäminen Seinäjoen kokoisesta kaupungista ole mahdollista. Ei, vaikka valikoimat kaupoissa ovat hurjasti parantuneetkin. Ihailen muutenkin Marcin ajatusmaailmaa siinä, että edullisesti voi todellakin saada hyvää ruokaa! Tavallisen duunarin vaimona ja ikuisena kotiäitinä rahaa ei ole yllinkyllin, mutta silti haluan tarjota perheelleni ja ystävilleni maukasta ruokaa ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä kaupan kassalla.

Herkullisten ohjeiden lisäksi kiinnitin huomiota kirjan visuaaliseen ilmeeseen. Suurimman osan kuvista on napannut eteläkorealainen Jaesong Park, mutta mukaan mahtuu myös muutama Kaisa Karhun ja yksi Marcin oma otos. Lähes kaikista kirjan kuvista löytyy joku pieni juju. Siksi suosittelenkin katselemaan näitä otoksia ajatuksella ja ajan kanssa. Kuvista välittyy paljon tunteita, vaikka onkin kyse "vain" ruoasta. Osa kuvista ihastuttaa, osa vaikuttaa jopa hieman pelottavilta. Silti lähes jokainen kuva on sellainen, että voisin ihailla niitä tauluna seinällä.

Ohjeet testissä

Kun sain kirjan ensimmäisen kerran käteeni ja puhuin ääneen keitoista, oli pikkumiehen toiveena heti kalakeitto. Ja kun lapsi jotain toivoo, niin tottahan tämä mamma yrittää toiveet toteuttaa. Marc itse kertoo lohisopastaan näin: "Rakastan lohikeittoa, mutta vastustan tillin keittämistä ruskeaksi mauttomaksi heinäksi. Tästä syystä haluan tuoda pöytiinne hieman erilaisen tavan syödä lohisoppaa. Tillipeston kanssa tämä soppa on pala taivasta." Meillä keitto jakoi enemmänkin mielipiteitä. Minä ja pikkumies syötiin hyvillä mielin, mies söi kun oli pakko ja tyttö ei suostunut edes maistamaan. Suotakoot epäileväiset aatokset anteeksi kahdelle jälkimmäiselle, jotka eivät muutenkaan kalaruoista ilahdu. Sen sijaan se tillipesto, voi taivas se oli hyvää! Voin vain kuvitella miltä se maistuisi kesällä uusien perunoiden kanssa. Ohjeita soppaan ja pestoon en tällä kertaa laita jakoon, ne voi käydä itse kurkkaamassa Sopat!-kirjasta :)

Summa summarum

Jos rehellisiä ollaan, en tiedä olisinko kiinnittänyt Sopat! -kirjaan kovinkaan paljoa huomiota kirjakaupassa. Kuvan kansi on omalla tavallaan hieno, joten ehkä sen perusteella olisin voinut vilkaista toisenkin kerran, mutta ajatus kirjaimellisesti keittokirjasta ei ehkä olisi ensin innostanut. Vaikka keittoruoista pidänkin suunnattomasti, en luultavasti olisi ensimmäisenä ollut ostamassa pelkkiä keittoruokia lisukkeineen sisältävää kirjaa. Mutta nyt kun olen kirjaa selaillut ja tutkinut ahkerasti, on mieleni muuttunut. Tämä kirja hyvine keitto-ohjeineen sopii varsin mainiosti useimpien kotikokkaajien kirjahyllyyn! Annetaan keitoille se arvostus mikä keitoille kuuluu ja tehdään niistä osa jokaviikkoista ruokaamme.

Kirjan tarjosi Gummerus ja Blogat