Kahvifanin kiisseli

Tänään väki säästyi vielä kalaruoalta eilisen ison kiinalaisen sapuskasatsin ansiosta. Välillä on kiva luovuttaa keittiö ja kokkausvuoro miehelle ja mielenkiinnolla odottaa, mitä saa syödäkseen. Tai kyllähän tuo aina kysyy mikä kelpais. Tähän asti ruoat ovat kelvanneet vallan mainiosti, eli kokonaan mun ei oo tarvinnut keittiötä vallata. Eilen ja tänään saatiin siis herkullista paistettua porsasta ja kasviksia riisin kera. Kuulemma muutaman kerran mies katsoi ohjetta keittokirjasta, mutta pääasiassa teki ruoan soveltaen. Ja hyväähän tuo oli. Se mitä ruoasta tunnistin, oli hyvin pieneksi silputut, marinoidut porsaan sisäfileepalat, porkkanasuikaleet, herkkusienet, herne-maissi-paprika ja purjo. Marinadi sisälsi punaviiniä, soijaa, ruokosokeria, riisiviiniä ja maizenaa sekä mausteina valkosipulimurskaa, chiliä, china-mausteseosta ja punapippuria. Tämä kaikki paistettiin kahdessa erässä (siis ensin lihat, sitten kasvikset) kuumassa vokkipannussa pähkinäöljyssä. Ja palan painikkeeksi punaviiniä, tietenkin :) 

Aika usein tulee tehtyä välipalaksi tai jälkiruoaksi erilaisia kiisseleitä. Aina ei jaksa marjakiisseleitä syödä, joten tänään tein jälkiruoaksi kahvikiisseliä. Ja päälle maitosuklaata raastettuna. Ihanan pehmeää ja hyvää! Tosin kahvi olisi saanut maistua enemmän. Jatkossa siis vahvempaa kahvia, kiitos! 

Kiisseliä varten kaadoin kattilaan 2dl vaniljalla maustettua vahvaa kahvia, 2dl kevytkermaa, 3dl maitoa, 4,5rkl maizenaa, 2rkl kaakaojauhetta ja 0,5dl sokeria. Maizenaa olisi saanut olla vähän enemmän! Kuumensin kiisselin kiehuvaksi koko ajan sekoitellen ja annoin kiehua miedolla lämmöllä pari minuuttia. Valmiin kiisselin maustoin vielä ruokalusikallisella vaniljasokeria. Kiisselin kaadoin kulhoon ja päälle ripottelin vielä vähän sokeria. Kiisseli ei ole mitenkään makeaa, joten huoletta voi raastaa suklaata päälle. Suklaa sopii tämän kiisselin kanssa erinomaisesti. Ensin haaveilin niistä kahvipavun näköisistä irtokarkeista, mutta laiskuus iski, enkä jaksanut kävellä lähikauppaan. Piti siis tyytyä siihen mitä kaapista sattui löytymään.

Roskaruokapäivä

Taas meni tämän päivän menu uusiksi ajanpuutteen vuoksi. Suunnitelmat kunnon makumatkasta Amerikkaan jäi tällä kertaa väliin. Sopivaa sapuskaa ei vaan löytynyt. Ei sellaista, jota olisi jaksanut tai ehtinyt väsätä. Mutta kirjoista löytyi kyllä niin herkullisia juustokakku- ja pecanpähkinäkakkuohjeita, että niitä on aivan pakko kokeilla pikapuolin. Tosin täytyy kyllä tyytyä tekemään pikkukakkuja tai pyytää apujoukkoja kakkujen tuhoamiseen. Kovin montaa juustokakkua ei meidänkään perhe saa tuhottua.

Kun ideat sapuskoihin oli tänään vähissä, päädyin tekemään kunnon kääpiöpurilaisia. Näitä hampurilaisia olen tehnyt hyvällä menestyksellä viimeiset parikymmentä vuotta. Enkä vieläkään ole oppinut, että joskus vähempikin piisaisi. Näillä saa helposti hankittua kunnon ähkyn. Seuraksi tein coleslaw-salaattia ja krokettiperunoita. Aikamoinen kaloripommi, mutta hyvää!

Kääpiöpurilaiset

 (4kpl)

4 sämpylää

400-500g jauhelihaa

4 kananmunaa

öljyä

4 viipaletta cheddarjuustoa

suolaa

pippuria

2 tomaattia

pala kurkkua

2 sipulia

salaattia

ketsuppia

sinappia

majoneesia

Yleensä teen yhden hampurilaisen kerrallaan, niin jokainen saa lämpimän hampurilaisen syödäksensä. 

Huuhtele salaatinlehdet, viipaloi kurkku ja tomaatti ja leikkaa sipulit renkaiksi. Kuullota puolet sipulirenkaista öljyssä. Jaa jauheliha neljään osaan ja taputtele ohuiksi pihveiksi. Kuumenna öljy pannussa ja laita pannuun sämpylän alapuoli, yksi pihvi ja kananmuna. Kannattaa siis käyttää mahdollisimman isoa pannua. Kun käännät pihvin, mausta paistettu puoli suolalla ja mustapippurilla. Käännä myös sämpylä kertaalleen. Kananmunan voi maustaa esim. suolalla, pippurilla ja chilijauheella. Nosta hieman ruskistunut sämpylän alapuoliska lautaselle ja nosta sämpylän kansiosa paistumaan. Käännä pihvi ja mausta toinenkin puoli. Nosta paistunut pihvi sämpylälle ja laita juustoviipale päälle. Tämän päälle voi nostaa kuuman kananmunan, niin juusto sulaa mukavasti. Sitten vain väliin salaattia, tomaattia, kurkkua, tuoreita ja kuullotettuja sipulirenkaita ja mausteita oman maun mukaan.

Joskus innostun tekemään hampurilaisten kastikkeeksi chili- tai valkosipulimajoneesia. Eli maustan vain majoneesin joko valkosipulimurskalla tai chilijauheella. Kannattaa tehdä majoneesi hyvissä ajoin ja antaa maustua kannellisessa rasiassa jääkaapissa.

Tämän hampurilaisen salaisuus on tuossa pihvissä ja paistetussa sämpylässä. Sämpylän pinnasta saa ihanan rapean öljyssä paistamalla. Eikä tuo pihvi kaipaa mausteeksi muuta kuin suolaa ja pippuria. Tässä tapauksessa yksinkertainen on hyvää!

Coleslaw:n ohjeen nappasin vanhasta Ruutukokki-keittokirjasta. Salaatin kastiketta varten sekoitin desiin majoneesia ruokalusikallisen valkoviinietikkaa, 0,5tl sinappijauhetta, ripauksen suolaa ja pippuria. Majoneesin voi korvata kermaviilillä. Annoin kastikkeen maustua jääkaapissa salaatin valmistamisen ajan. Salaattia varten suikaloin 200g kaalta ja raastoin yhden porkkanan ja palan kurkkua karkeaksi raasteeksi. Kurkkuraasteesta puristin enimpiä nesteitä pois. Lisäksi leikkasin yhden varsisellerin varren ohuiksi viipaleiksi ja silppusin hieman persiljaa. Sitten vain salaattiainekset ja kastike sekaisin ja salaatti hetkeksi kylmään maustumaan. 

Voihan vatukka!

Näitä likööriasioita tuumaillessa ja omia orastavia karhunvatukkapuskia katsellessa juolahti mieleen karhunvatukkalikööri. Kauppareissun yhteydessä isäntä kävi moista Alkosta kysymässä, että saisi ensin kokeilla tuota likööriä tehdastekoisena. Mutta kas kummaa, eihän sellaista pitkäripaisesta löytynyt. Iltasella yritettiin etsiä tietoa netistä, mutta ei löytynyt kuin yksi firma, joka sitä valmistaa! Saattaahan niitä toki olla muitakin jossain päin maailmaa, mutta Suomesta karhunvatukkalikööriä ei saa :/ Täytyy siis tehdä tuota likööriä itse. Tosin tuo liköörikokeilu jää ensi vuoteen, ellei anopilta löydy muutamaa desiä karhunvatukkaa.

Kirsikatkin ovat tänä vuonna olleet hakusassa. Tarkoituksena oli tehdä tilkka kirsikkalikööriä, mutta kotimaisia kirsikoita ei täältä löydy. Joko täytyy tyytyä ulkolaisiin tai odotella muutama vuosi, jos nuo meidän kirsikkapuut vaikka saisivat joskus jotain aikaiseksi. Sen varaan en kyllä kovin paljoa laskisi. Mutta kuulemani mukaan kriikunasato on kypsymässä hyvää kyytiä, eli saa tässä vielä ainakin yhden herkullisen liköörisatsin muhimaan. Kivaa :)

Kuvassa tummimmasta lähtien myötäpäivään; kriikunalikööri, vadelmalikööri, mansikkalikööri, luumulikööri ja päärynälikööri.

Joskus noita liköörejä on hyvä maistellakin, niin tietää mitä on tekemässä. Tänään maisteluvuoroon pääsi kriikuna-, vadelma-, luumu-, mansikka- ja päärynälikööri. Eihän noita paljoa voi kerralla juoda, kun ovat niin makeita. Mutta siitä vähästäkin tulee hyvä mieli (ja tahmaiset hampaat). Kriikunalikööristä tulee mieleen liköörikonvehdit, luumulikööristä joulu ja luumukiisseli, mansikasta kesä ja mansikkahillo ja päärynästä metrilaku. Tuo päärynäliköörin tuoma mielleyhtymä hieman hymyilyttää. Viimevuotinen vadelmalikööri jäi hieman liian tiukaksi, mutta kyllä siitä vadelman aromit löytää ja on se vaan niin hyvää! Hyviä (ja vaarallisia) kesäjuomia näistä saa lisäämällä saksalaisen kauppaketjun hiilihapotettua lähdevettä. Ja paljon jäitä :)

Suolaista sadepäivän ratoksi

Ihan ensiksi täytyy iloita kahdesta pikkuruisesta kulhosta, jotka löysin paikallisesta Honkkarista. Niitä ei vaan voinut jättää sinne hyllyyn. Vaikka noita kippoja ja kappoja taitaa löytyä toinen tuolta kaapista.

Tällaiset sateiset, syksyiset päivät on mukava käyttää leipomiseen. En vaan tiedä koska sitä alkais uskoa, ettei nuo valmiit piiraspohjat ole mua varten. Ajattelin päästä helpolla ja tehdä tonnikalapiiraan valmista pohjaa käyttäen. Onhan ne pohjat ihan ok ja helppoja käyttää, mutta silti. Kun ei siinä olisi kova homma tehdä sitä pohjaa itsekään. no, täytteeksi piirakkaan laitoin öljyssä kuullotettua purjoa, tonnikalapaloja öljyssä, kuivattua tilliä ja tomaattiviipaleita. Se, mikä tässä ohjeessa oli positiivista oli tuo munamaito. Desi maitoa kiehautettiin ja siihen sulatettiin 100g sulatejuustoa. Seoksen annettiin jäähtyä hieman ja joukkoon sekoitettiin kaksi kananmunaa. Mausteeksi oreganoa, suolaa ja pippuria. Ja vielä piiraan päälle paljon juustoraastetta! Uunissa 225-asteessa n. 30 minuuttia. Tosin en tarkkaa aikaa tiedä, kauanko ehti uunissa olla, kun unohdin hieman itseni netin ihmeelliseen maailmaan. Munakellon hälytys jäi taas kuulematta.

Tuota munamaitoa ajattelin kokeilla joissain muissakin piiraissa. Oli se sen verran hyvää! Mielessä pyörii jo oikein sipulinen piiras. Kokeilun arvoisia versioita tuosta piiraasta voisi olla myös kinkku-purjo-paprikatäytteinen piiras tai sieni-sipulipiiras. Muitakin ideoita kuunnellaan! Tosin noita tehdessä taidan jättää valmispohjat kaupan pakastealtaaseen.

Viikonlopun ruokasuunnitelmatkin alkoivat hahmottua. Kun meillä ei juurikaan ole mahdollista matkustella, niin ollaan tavattu tehdä aina ajoittain makumatkoja ympäri maapallon. Yleensä tyttö saa valita maan osoittamalla karttakirjasta jotain maata. Silmät kiinni tietenkin ;) Joskus toki kuuntelen toisten toiveitakin. Tällä kertaa tyttö toivoi makumatkaa Amerikkaan. Hieman täytynee vielä tarkentaa, mihin päin suunnataan. Vaihtoehtoja kun taitaa olla aika runsaasti :)