Tonttujoukko huomio ja katse oikeaan...

Joskus on kivaa tehdä ipanoille jotain hauskaa syötävää. Eihän nämä tontut mitään kaunokaisia ole, mutta lapset olivat innoissaan. Sokerikakun tilalla käy kakku kuin kakku, tai ihan vaikka valmis torttupohja. Tämän kakun värjäsin vaaleanpunaiseksi laittamalla taikinaan elintarvikeväriä. Punaisella foliopaperilla olisi saanut tontuille nätimmät hatut, mutta en sitä viitsinyt näiden takia ostaa. Muuten oikein kiva, jouluinen jälkiruoka lapsille ja lapsenmielisille :)

Jäätelötontut kakkupohjalla

4-6 mansikkatuuttia

4-6 punaista karkkia

sokerisilmiä tai pieniä tummia karkkeja

hattaraa

Sokerikakku:

50-75g voita tai margariinia

2 kananmunaa

3dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

2tl vaniljasokeria

1dl vettä

1rkl punaista elintarvikeväriä

  Voitele ja jauhota pyöreä, tasapohjainen vuoka (halk. n.20cm). Sulata rasva ja anna sen jäähtyä. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Yhdistä seos munavaahtoon. Lisää rasva ja vesi, johon elintarvikeväri on sekoitettu. Sekoita taikina varovasti tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alaosassa 35-45 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla. Anna kakun jäähtyä hyvin ja kumoa vuoastaan.

  Poista jäätelötuuteista kuoret, mutta jätä vohvelin päälle punaista käärettä tontun lakiksi. Vastaavasti voit kiertää vohvelin päälle punaista foliopaperia. Nosta jäätelötuutit nurinpäin kakun päälle ja tee tontuille karkeista nenät ja silmät ja hattarasta parta. Tarjoa heti.

Iske kimppuun kuin sika limppuun - olutlimppuun

Sukelletaanpas jälleen kerran nostalgiakorttien ja leipien maailmaan. Mulla on liesituulettimen päällä vino pino kortteja, joiden ohjeita haluaisin kokeilla. En edes uskalla ottaa korttilaatikkoa kaapista laittaakseni jo käytetyt kortit takaisin, sillä joka kerta bongaan "vahingossa" muutaman uuden testattavan reseptin... Yksi testausta odottaneista korteista piti sisällään olutlimpun ohjeen. Rukiineen leipä, joka maistuu lievästi oluelle, kuulosti niin herkulliselta, ettei sitä ohjetta voinut niin vain ohittaa. Ja olihan tuo leipä hyvää! Ohjeesta tulee kaksi suurehkoa limppua, joiden pitäisi säilyä suht hyvin. Ajattelin silti varmuuden vuoksi laittaa toisen pakastimeen. Mitään miedon makuista olutta tässä ei kannata käyttää, jos haluaa oluen maun leivästä löytyvän. Itse laitoin tähän stoutia, eikä se ollut ollenkaan liian voimakas. Päinvastoin, olisin kaivannut leipään hieman lisää maltaan makua. Leipiä paistoin viitisen minuuttia kauemmin kuin mitä ohjeessa mainittiin, mutta silti nuo jäivät aavistuksen taikinaiseksi. Tosin syyn täytyy olla meidän uunissa, sillä kaikki leivonnaiset tuntuvat nykyään vaativan pidemmän kypsennysajan kuin mitä ohjeissa mainitaan. Mutta muuten leipä oli varsin maukas ja ihanan rapeakuorinen. Eli taatusti tehdään meillä toistekin.

Olutlimppu

(2 leipää)

3,3dl olutta (mielellään melko voimakkaan makuinen)

50g hiivaa

5dl piimää

1rkl suolaa

1rkl siirappia

8dl vehnäjauhoja

n.7dl karkeita ruisjauhoja

Lisäksi:

n.1-2dl grahamjauhoja leipomiseen

  Sekoita huoneenlämpöinen olut ja hiiva. Lisää haalea piimä, suola ja siirappi. Alusta vehnäjauhot ja ruisjauhot liemeen löysäksi taikinaksi ja pane taikina kohoamaan noin tunniksi.

  Vaivaa kohonnut taikina kimmoisaksi. Pane grahamjauhot leivinpöydälle ja leivo taikinasta kaksi leipää grahamjauhoja apuna käyttäen. Kääntele leivät vielä grahamjauhoissa, jolloin ne saavat herkullisen pinnan. 

  Pane leivät pellille leivinpaperille ja kohota niitä noin 20 minuuttia. Kypsennä leipiä 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia (mulla 45 minuuttia). Jäähdytä leivät ritilällä leivinliinalla peitettynä.

Pikkumiehen tilanteesta voisi kertoa sen verran, että tänään käytiin lasten neurolla. Lääkärin mielestä kohtaus vaikutti epileptiseltä, mutta tämän ja tutkimusten perusteella epilepsiaa ei voitu diagnosoida tai sulkea pois. Jos kohtauksia tulee vielä, harkitaan lääkityksen aloittamista. Jotenkin mulle jäi tästä käynnistä kuitenkin positiivinen olo, pienestä epävarmuudesta huolimatta. Ja jos niin kävisi, että pojalla epilepsia olisi, niin sen kanssa täytyy vaan oppia elämään. Siitä olin kuitenkin kiitollinen, että sain nähdä pikkumiehen pään magneettikuvat ja sain varmuuden, ettei poika ole ainakaan mun sairautta perinyt. Jee :)

Tule juomaan jos sinun on jano - tuoksuva teeglögi

Joulu on tunnetusti glögien kulta-aikaa. Henkilökohtaisesti en ole punaviinipohjaisten glögien ystävä, mutta muut glögit kelpaavat vallan mainiosti! Teeglögi oli mulle täysin uusi tuttavuus, mutta osoittautui niin hyväksi, että taatusti teen toistekin. Makua saa mukavasti muunneltua eri teemakuja käyttäen. Tähän laitoin Liptonin Citrus-teetä. Ohje on jälleen kerran Pirkasta poimittu. Tämän kanssa voisi kokeilla kumkvattilikööriä tai Cointreauta ja jättää sokerin pois tai ainakin laittaa vähemmän. En tiedä miten se sopii, mutta kokeilemallahan tuo selviää.

Teeglögi

1l vettä

1-2 kanelitankoa

20 neilikkaa

0,5-1tl kardemummansiemeniä

pieni pala tuoretta inkivääriä

5ps hedelmäteetä

3-5rkl hunajaa tai fariinisokeria (laitoin vähän molempia)

  Mittaa vesi ja mausteet kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta noin 15 minuuttia. Lisää teepussit ja nosta kattila levyltä. Anna teen hautua viitisen minuuttia kannen alla.

  Nosta pois teepussit ja siivilöi mausteet. Lisää hunajaa ja/tai fariinisokeria maun mukaan. Tarjoa kuumana kumkvatti- tai sitruunaviipaleiden tai manteleiden ja rusinoiden kanssa.

Sitten vähän kuulumisia. Neiti kävi eilen kirurgilla ja määrättiin polven magneettikuvaan. Vamma on todennäköisesti lievä, eikä tarvinne kirurgisia toimenpiteitä. Mutta sen tietää sitten tarkemmin kuvan jälkeen. Vaarallisia nuo liikuntatunnit :) 

The moments of happiness - nelijalkaiset ystävämme ja vanukasta riisistä

Pää askartelee jo kovaa vauhtia tulevassa viikossa ja kirjoittaminen takkuaa. Huomenna tytöllä on edessä käynti kirurgilla. Lauantaina käytiin taas lääkärissä ja lääkäri epäili polven sivusiteen vammaa. Pahimmassa tapauksessa edessä on pitkä tauko jalkapallossa, joka on neidille kova paikka. Mutta, ei saisi murehtia etukäteen. Huomenna ollaan ehkä viisaampia. Pikkumiehen kanssa käydään lääkärissä keskiviikkona, jolloin saadaan kuulla kaikki tutkimustulokset. Onneksi kohtauksia ei ole enää ollut, joten toiveissa on, että kyseessä oli vain harmiton yksittäinen kerta. Lisäksi mieltä painaa viime viikkoinen kolari ja sen selvittely. Toivottavasti ensi viikolla tulisi jo jotain tietoa asiasta.

Mutta on tässä päivässä jotain kivaakin. Tänään tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun meidän pojat muutti hevostallista meidän tupaan. Pienet, kämmenelle mahtuneet kissanpennut ovat jo isoja poikia. Kissojen tarkka ikä ei ole tiedossa, sillä nämä ovat löytökissoja. Meidän oli tarkoitus hakea vain yksi kissa, mutta sinä päivänä kun oltiin Paita menossa hakemaan, oli läheisestä ojasta löytynyt myös toinen pentu. Montaa minuuttia ei tarvinnut miettiä mitä tehdä toisen kissan suhteen ja niin meille tuli kaksi komeaa poikaa. Tai rääpäleitähän ne silloin vielä olivat. Jälkimmäisenä löytynyt Tikru oli pentuna melkoinen sähikäinen. Ensimmäiset kaksi viikkoa reppana kyykki sohvan alla tai puuhellan ja seinän välissä ja sähisi. Kukaan ei saanut mennä lähelle. Ei Tikru vieläkään ole täysin vapautunut ihmisten seurassa, mutta joistain tykkää suunnattomasti. Yksi näistä Tikrun rakastetuista on mieheni ihanainen sisko, jonka ansiosta kissut meille aikoinaan päätyivät.

Yritin löytää kuvia kissuista vauvana, mutta suurin osa on joko miehen koneella tai yhdellä kauan sitten kadonneella muistitikulla. Ne kuvat mitä mun koneelta löytyivät, on otettu mun vanhalla huonolla kameralla. Pahoittelen siis alempien kuvien onnetonta laatua... Mutta tässä kuitenkin muutama otos meidän karvaisista pojista :)

 

Tikru syksyllä 2013

Pai muutama päivä meille muuton jälkeen

Mutta sitten päivän ohjeeseen. Halusin tehdä sunnuntain kunniaksi jotain hyvää, mutta leipomiseen ei riittänyt virtaa. Sattumalta löysin mapeistani Pirkasta kopsatun omena-riisivanukkaan ohjeen ja kun ainekset löytyi kotoa, tein sitten sellaisen. Vähän hassua tämä vanukas oli, mutta silti hyvää. Etenkin kun ripautti lautaselle vielä pikkaisen sokeria. Nam!

Omena-riisivanukas

(6ann.)

3dl vettä

1,5dl puuroriisiä

7,5dl maitoa

0,75tl suolaa

2rkl sokeria

1 sitruunan raastettu kuori

2 kananmunaa

1dl rusinoita

Vuokaan:

1rkl margariinia

3 omenaa

2rkl sitruunamehua

1rkl sokeria

1tl kanelia

Pinnalle:

0,5dl mantelilastuja

Tarjoiluun:

sokeria halutessa

  Sekoita kiehuvaan veteen riisi ja keitä 5 minuuttia. Lisää maito ja anna puuron kiehua hiljalleen noin 35 minuuttia välillä sekoittaen.

  Mausta valmis puuro suolalla, sokerilla ja sitruunankuoriraasteella. Vatkaa munat jäähtyneen puuron joukkoon. Lisää lopuksi rusinat.

  Kuori omenat, halkaise ja poista siemenkodat. Pane puolikkaat pyöreä puoli ylöspäin voideltuun uunivuokaan. Mausta omenanpuolikkaat sitruunanmehulla. Ripottele omenille sokeria ja kanelia.

  Kaada riisipuuro vuokaan omenoiden päälle. Ripottele pinnalle mantelilastuja. Paista 200 asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.