Tarjolla tänään punajuuripastaa

Yleensä yritän viikon ruokalistaan sisällyttää myös yhden kasvisruoan. Tosin aika usein pääsen siitä livahtamaan tavalla tai toisella. Tämä sai alkunsa siitä, kun tyttö oli yhdessä vaiheessa vakaasti sitä mieltä, että syö vain kasviksia. Nakit ja makkarat laskettiin tietenkin kuuluvaksi kasvisravintoon. Vieläkään neiti ei syö kokolihaa (paitsi lehtipihvejä), mutta muuten menee jo joitakin liha-, kana- ja kalaruokia. Tosin on edelleen ruokansa suhteen erittäin tarkka eli mitkään valmiit kanasuikaleet ei kelpaa. Jos saisi päättää, niin eläisi kukkakaalilla ja perunalla.

Tämän viikon kasvisruoaksi valikoitui punajuuripasta. Edelleen kun tykkään hyödyntää syksyn kasvissatoa mahdollisimman paljon niin siksi päädyin punajuureen. Muutenkin oon tuota ohjetta pyöritellyt, että pitäisi kokeilla. Kuulosti niin hyvältä ja hyvää ja ennen kaikkea helppoa ruokaa tuo olikin! Ja vaihtelua saa kokeilemalla eri tuorejuustoja. Kastikkeen kanssa keitin pinaatti-tuorepastaa. Jälkikäteen tuli mieleen, että tuon kauniin punaisen kastikkeen kanssa olisi visuaalisesti sopinut musta tagliatelle. Ehkä ensi kerralla sitten :)

Punajuuripasta

n.600g tuoretta punajuurta

1 iso sipuli

öljyä

suolaa

pippuria

2-3dl vettä

200g tuorejuustoa

tuoretta basilikaa

Päälle:

raastettua parmesaania

  Suikaloi kuoritut punajuuret. Lohko sipuli. Kuullota sipulilohkoja ja punajuuria hetki öljyssä, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada vesi joukkoon. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla n.20 minuuttia. Sekoita tuorejuusto sekaan ja ripottele päälle hienonnettua basilikaa. Anna hautua vielä hetki. Tarjoa pastan kanssa ja ripottele päälle parmesaania.

Itse unohdin parmesaanin kauppaan ja basilikaa en lähtenyt pihan perältä hakemaan, kiitos kunnon vesisateen. Mutta hyvää tuo ruoka oli ilman niitäkin. Tuorejuustona mulla oli yrtti-mustapippurituorejuusto, joka sopi kastikkeeseen ihan hyvin. Mutta kannattaa kyllä kokeilla muitakin juustovaihtoehtoja.

Eilen maisteltiin taas manteli- ja hasselpähkinälikööriä. Vielä ei ollut niiden pullottamisen aika. Tosin tällä maistelutahdilla pullotettavaa saattaa jäädä vähänlaisesti... Molemmat kaipaa vielä tilkkasen lisää sokerilientä ja hasselpähkinäliköörin sekaan lisättiin puolikas vaniljatanko. Tuumailtiin, että se saattaisi sopia tuohon likööriin kuin nenä päähän.

Edelleen malttamattomana odottelen kriikunasadon kypsymistä. Eilen taas kyselin kriikunoiden tilannetta, mutta vielä ei ole niiden aika. Malttia siis vaaditaan. Eikä ne taida kypsyä yhtään sen nopeammin, vaikka kuinka hokisin, että joko joko joko.... Hieman pitää muistella, miten tuo kriikunalikööri viimeksi tehtiin, mutta eiköhän se ohje muistu mieleen kun sen aika on. Viimeksikin likööri tehtiin aikalailla soveltamalla. Kirjoittelen sen ohjeen sitten tänne, kunhan vaan saadaan likööri aluillensa ja ohje palautettua mieleen.

Nyt meneekin viikonloppu jännittäessä tytön jalkapalloturnausta. Syödään siis mitä ehditään. Sunnuntaina ajattelin yllättää neitokaisen jalkapallokakulla. Saan samalla testailla mun uutta hienoa jalkapallokakkuvuokaa :)

Häkeltävää soppaa

Kun viikon ruokalista laahaa taas jäljessä, niin tänään oli vuorossa tuo Tom kha gai eli mausteinen broileri-kookoskeitto. Tässä ruoassa aivan uusia tuttavuuksia olivat sitruunaruohotahna ja galangaltahna. Sitruunaruohoa olisi voinut käyttää tuoreenakin ja galangalia lastuina, mutta en usko, että moisia ihan heti paikallisista marketeista löytyisi. Tai sitruunaruohoa muistan joskus nähneeni kaupiteltavan. Helpompi oli siis tyytyä valmiisiin tahnoihin, niin välttyi ylenpalttiselta juoksemiselta. Pakkohan niitä tahnoja oli maistaa, enkä oikein vieläkään tiedä mitä niistä ajattelisi. Mausteina isommassa keitossa ehkä ihan ok, sellaisenaan.. no hmmm... Sen verran täytyy myöntää, että ennen tätä en ollut kuullutkaan mistään galangalista. Mutta nyt siis sain selville, että se on inkivääriä muistuttava juuri, josta valmistettua maustetta käytetään yleisesti Aasiassa. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Keitto oli ensin häkeltävää. Mitä enemmän sitä söi, sen paremmalta ja tulisemmalta se maistui. Hiipivää hulluutta siis. Tulisuuteen ei tietenkään vaikuttanut mitenkään lautaselle lorautettu chiliöljy ja chilisoija (en tosin tiedä, miksi tuo on chilisoijaa, kun valmistamisessa ei ole käytetty yhtään chiliä...). Keiton kanssa tarjottiin riisiä, enkä kyllä tiedä miten ruoka olisi oikeaoppisesti pitänyt syödä. Siksipä laitoin aina lusikalla riisiä sopan sekaan. Pääasia kuitenkin, että maha tuli täyteen. Muotoseikoista viis!

Tom kha gai

6dl kanalientä

6dl kookosmaitoa

4 kaffirlimetinlehteä (tai sopivasti valmiiksi hienonnettuja lehtiä)

400g broilerin rintafileetä viipaloituna (itse laitoin broilerin pintamaustettuja sisäfileepaloja)

100g siitakesieniä

1rkl valkosipulitahnaa (laitoin murskaa)

3 sitruunaruohoa pilkottuna TAI 2rkl sitruunaruohotahnaa

8 lastua galangalia TAI 2rkl galangaltahnaa

4rkl limetin mehua

4rkl kalakastiketta

muutama pieni punainen chili

chiliöljyä

Koristeeksi:

tuoretta korianteria (itse en laittanut)

Lisäksi:

keitettyä jasminriisiä

Kiehauta kanaliemi ja kookosmaito. Jos käytät kokonaisia kaffirlimelehtiä, poista kova keskiosa. Itse laitoin pari teelusikallista kuivattuja lehtiä. Lisää keittoon broileri, halkaistut sienet, valkosipuli, sitruunaruoho, galangal sekä limetinlehdet ja hauduta, kunnes broileri on kypsää. Itse annoin olla viitisentoista minuuttia. Mausta kalakastikkeella, limettimehulla, chilisuikaleilla ja chiliöljyllä. Chileistä poistin osan siemenistä, osan jätin. Mutta makuasia tämäkin. Koristele halutessasi korianterilla ja chilisuikaleilla. Tarjoa riisin kera. Lautaselle lisäilin sitten vielä chiliöljyä ja chilisoijaa mausteeksi.

Stressipullaa

Pullien leipominen on mitä parhainta stressinpoistopuuhaa. Taikina saa kunnolla kyytiä, kun purkaa kaiken kiukun, stressin ja kenkutuksen siihen taikinaan ja sen vaivaamiseen. Tänään stressi oli taas sitä luokkaa, että oli aika leipoa pullaa. Tavallisesti leivon voisilmäpullia tai suklaapullia, mutta tänään ajattelin kokeilla jotain muuta. Kun kaapista kerran löytyi vaniljakastikejauhetta, niin leivoin sitten vaniljasilmäpullia.

Taikina tässä ohjeessa oli vähän hassu, mutta kaikkea pitää kokeilla. Edelleen olen perinteisen pullataikinan kannalla. Tosin näitä pullia en ole vielä maistanut, joten katsotaan sitten myöhemmin perunko puheeni. En muista, mistä tämän pullaohjeen oon löytäny, mutta netistä tämä ohje löytyy aika monesta paikkaa.

Vaniljasilmäpullat

50g hiivaa (tai 2pss kuivahiivaa)

100g voita

3dl maitoa

0,5tl suolaa

1dl sokeria (tai vaaleaa siirappia)

2tl kardemummaa

n.9dl vehnäjauhoja

Täyte:

1pss vaniljakastikejauhetta

2,5dl maitoa

Voiteluun:

1 muna

Koristeluun:

50g voita

1,5dl sokeria

  Murenna hiiva astiaan. Sulata rasva kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää maito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Kaada lämmin neste hiivan sekaan ja anna hiivan liueta nesteeseen.

  Itse käytin hiivan tilalla kuivahiivaa, kun kaapista ei muuta löytynyt. Sulatin rasvan edellisen ohjeen mukaan, lisäsin maidon ja lämmitin nesteen n. 42. asteiseksi. Sekoitin kuivahiivan n. puoleen desiin jauhoja ja kaadoin seoksen kulhoon. Päälle kaadoin lämpimän nesteen. Sitten jatkoinkin alkuperäisen ohjeen mukaan eli...

  Lisää suola, sokeri tai siirappi ja kardemumma. Mittaa jauhot ilmavasti litran mitalla ja lisää ne nesteeseen. Vaivaa taikinaa n. 8 minuuttia, kunnes siitä tulee notkeaa ja se irtoaa astian reunoista. Anna nousta liinan alla kaksinkertaiseksi eli vähintään 30 minuuttia.

  Kaada taikina jauhotetulle pöydälle. Lisää jauhoja tarvittaessa ja vaivaa taikina tasaiseksi. Tosin liikaakaan ei kannata jauhoja laittaa, ettei taikinasta tule kovaa ja pullista kuivia.

  Jaa taikina kahteen osaan. Leivo pötköiksi ja jaa paloiksi. Ohjeen mukaan taikinasta pitäisi tulla 24 pullaa, mutta itse tein vähän suurempia eli sain taikinasta 14 pullaa. Pyörittele palat pulliksi ja anna kohota leivinpaperin päällä vielä puolisen tuntia.

  Kuumenna uuni 250 asteeseen. Valmista vaniljatäyte pakkauksen ohjeen mukaan, mutta käytä vain 2,5dl maitoa. Kaada täyte pursottimeen. (Tai käytä lusikkaa.) Tee kuoppa jokaisen pullan keskelle ja voitele pullat munalla. Jätä kuopat voitelematta. Täytä pullat vaniljatäytteellä. Saa laittaa reilusti täytettä.

  Paista pullia uunin keskiosassa n. 5-10 minuuttia. Kannattaa seurata koko ajan, sillä pullat paistuvat todella nopeasti! Anna pullien jäähtyä ritilällä liinan alla. Voitele pullat paistamisen jälkeen voisulalla ja kasta sokeriin.

Itse käytän kaikkiin leipomuksiin aitoa voita. Maku on oleellisesti parempi kuin margariineilla leivotuissa. Ainakin mun mielestä. Ja kun harvoin pullaa tai muuta hyväskää syö, niin ei se voi haittaa.

Kuulemma nuo pullat on hyviä. Heti piti testauttaa, kun kävi vieraita. Ja kaiketi nuo jäivät pullista henkiin, ainakin kotiväki hengittää vielä :) Jospa sitä itsekin uskaltaisi mennä ottamaan kupposen kahvia ja pullan tai pari.

Kalastajanvuokaa ja mustikkavispipuuroa

Herttileijaa! Kerrankin löytyi ruoka, jossa sain muulle perheelle syötettyä kalaa! Nuo muut kun eivät kauheasti kalojen kanssa kaveeraa. Tyttökin söi nurisematta, joka on jo pienoinen ihme. Periaatteessa ruoka oli perunamuusia, valkokastiketta ja seitiä. Tosin hieman eri tavalla tarjottuna. Ohje on todennäköisesti lähtöisin Pirkka-lehdestä.

Ruokaan tarvitaan 400g seitiä, suolaa, mustapippuria ja sitruunamehua. Valkokastikkeeseen tulee 30g voita, 3rkl vehnäjauhoja, 4dl maitoa, ruokalusikallinen sinappia, 4 keitettyä kananmunaa sekä ripaus suolaa ja jauhettua maustepippuria. Muusiin laitoin n. 500g perunaa, 1,5dl maitoa, nokareen margariinia ja ripauksen suolaa.

Ensin tein muusin. Perunoiden kiehuessa paloittelin kohmeisen sein noin viiteen tai kuuteen palaan ja laitoin pienehköön uunivuokaan. Kalapalojen päälle ripottelin suolaa ja mustapippuria ja lorautin tilkkasen sitruunamehua. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin valkopippuria, mutta kun se ei kuulu lempimausteisiini, niin korvasin sen mustapippurilla. Esikypsensin kalapaloja 200-asteissa uunissa n. 10 minuuttia.

Valkokastikkeen tein normaalisti sulattamalla rasvan kattilassa ja lisäsin siihen vehnäjauhot. Annoin jauhojen hieman kypsyä ja lisäsin maitoa vähän kerrallaan. Kastikkeen annoin kiehua muutaman minuutin ja maustoin sen jälkeen suolalla, maustepippurilla ja sinapilla. Lopuksi lisäsin hienonnetut kananmunat. Tuo maustepippuri ja sinappi toimi niin hyvin tuossa valkokastikkeessa, että sitä voisi tarjota ihan sellaisenaankin.

Kalojen kypsyttyä tuon hetkisen, lisäsin kalojen päälle kastikkeen ja muusin. Uunissa annoin olla vielä reilut 30 minuuttia, kunnes pinta oli kivan ruskea. Kannattaa kokeilla! Tytön toiveena oli, että muusia olisi saanut olla enemmänkin :)

Illalla tein vielä ison kattilallisen mustikkavispipuuroa. Saipahan taas pikkuisen lisää tilaa pakastimeen. Tykkään tehdä vispipuuroja eri marjoista. Varsinkin punaiset karviaiset toimii! Tästä mustikkapuurosta tuli ehkä pikkasen liian makeaa, mutta kyllä se syötyä tulee. Luulisin ainakin :)

Vispipuuroa varten kiehautin litran vettä ja n. 4-5 desiä mustikkaa. Rasiassa taisi olla n. 250 grammaa. Yleensä en ole kauhean tarkka marjojen määrästä, vaan laitan jonkun sopivan rasiallisen. Kiehuvaan liemeen vispasin 2 desiä tummia mannasuurimoita ja reilu puoli desiä sokeria. Annoin puuron kiehua kymmenisen minuuttia. Puuron jäähdytin vesialtaassa, kun muuten tuon jäähtymiseen menee ikuisuus. Sitten vain vatkataan sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Periaatteessahan nuo marjat voisi siivilöidä pois kiehauttamisen jälkeen, mutta itse jätän aina kuoret ja muut puuroon. Keittäessä ja viimeistään vatkatessa ne menee niin pieneksi, ettei niitä huomaa. Ja jos jotain jää, niin onpahan puurossa jotain purtavaakin :)