25. toukokuuta 2016

Maukas mantelikala

Kai se on pikkuhiljaa otettava itseään niskasta kiinni ja suunnata katse kohti tulevaa. Viime päivät ovat menneet kyllä aikalailla sumussa ja aivan tavallistenkin asioiden hoitaminen on ollut suunnattoman vaikeaa. Eilen yritin keittää muksuille nakkikeittoa, mutta sekään ei tahtonut onnistua. Siinä seisoin perunapussin ääressä ja ihmettelin, että mitä näille pitää oikein tehdä. Tämä aamu tuntuu onneksi jo vähän paremmalta. Luulen, että nyt on hyvä suunnata tarmonsa tytön rippijuhlien suunnitteluun, pihan hoitoon ja muihin arkisiin askareisiin. Suru helpottanee ajan kanssa.

Viime viikolta jäi yksi hyvä ruokaohje julkaisematta, joten laitetaanpas se nyt jakoon. Mantelikala on ollut yksi mun lempiruoista jo kauan. Muu perhe ei valitettavasti siitä oikein tykkää, niin ei sitten tule kovin usein tuota tehtyä. Tällä kertaa tein ruoan Maku-lehden nettisivuilta löytyneen ohjeen mukaan. Mun mielestä tämä oli tosi hyvää! Muun perheen mielipidettä on turha edes kertoa. No, sen verran voi mainita, että kaikki kyllä söivät lautasensa tyhjäksi.




Mantelikala

400 g seitiä 
3/4 dl korppujauhoja
reilu 1 dl mantelilastuja
2 dl ruokakermaa
2-3 tl sitruunankuoriraastetta
3 rkl tuoretta tilliä (silputtuna) tai maun mukaan kuivattua
2 rkl sitruunamehua
½ tl suolaa
ripaus mustapippuria

  Ota kala sulamaan puolisen tuntia ennen ruoanvalmistusta. Sekoita korppujauhot ja mantelilastut kermaan. Jätä pieni osa mantelilastuista koristeluun. Mausta seos sitruunankuorella ja tillillä, anna turvota noin 5 minuuttia.
  Nosta kalapalat uunivuokaan. Mausta kala sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Levitä kalan päälle manteliseos, ripottele pintaan loput mantelilastut ja kypsennä mantelikalaa 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.
  Tarjoa mantelikalan kanssa keitettyjä perunoita tai perunamuusia.

 

2 kommenttia:

  1. Jos voisin henkäistä yhdenkään
    raskaan huokauksen puolestasi,
    itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
    kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
    mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
    niin sen tekisin!
    Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
    ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
    – Marleena Ansio –

    VastaaPoista