2. joulukuuta 2012

And I'll eat all the chocolate....

Mulla on hirmuisen hyvä fiilis, kun sain tänään hommattua melkein kaikki loput joululahjat! Muutama pitää vielä hakea ja hommata pulloja lahjaliköörejä varten, mutta muuten on se homma hoidossa. Jesss!

Kun kerran kokkailuun ei eilisen lihapullaoperaation ansiosta tärväytynyt tänään aikaa, ajattelin tekaista ensimmäisen adventin kunniaksi edes jotain hyvää. Oon jo viikolla ostanut kaappiin maitosuklaamoussen ainekset ja nyt oli aika muuttaa ainekset valmiiksi herkuksi. Sinänsä ihme, että tuo suklaalevy on kaapissa säilynyt näinkin kauan... Siis ainakin viis päivää :D Ohjeen alkuperää en harmikseni muista, mutta jälleen kerran kunnia reseptistä kuuluu jollekulle muulle.

Mousse oli tosi jees ja uskoisin että tuo alkoholi antaisi tälle vähän lisää potkua. Muksujen takia en vaan viittinyt sitä laittaa. Mä laitoin moussen jässähtämään isoon kulhoon, mikä ei ollut kovin hyvä idea. Tai ainakin sitä jähmettymistä joutuu odottaa aivan liian kauan.

Maitosuklaamousse
(8-10ann.)

2dl kahvikermaa
1levy(200g) Fazerin sinistä maitosuklaata
2,5dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
2rkl fariinisokeria
(1tl konjakkia tai viskiä)
Päälle:
0,75dl kookoshiutaleita
1 palarivi Fazerin sinistä

  Kuumenna kerma melkein kiehuvaksi. Paloittele suklaa kulhoon ja kaada kuuma kerma päälle. Sekoittele niin kauan, että suklaa on kunnolla sulanut. Jäähdytä.
  Vatkaa jääkaappikylmä vaniljakastike vaahdoksi. Lisää fariinisokeri, (konjakki tai viski) ja jäähdytetty suklaa-kermaseos vaahtoon  koko ajan voimakkaasti vatkaten. Annostele mousse jälkiruoka-astioihin ja laita astiat 2-4 tunniksi jääkaappiin.
  Paahda kookoshiutaleet puhtaassa, pinnoitetussa pannussa kauniin ruskeiksi. Kaada hiutaleet lautaselle ja jäähdytä. Viimeistele annokset kookoshiutaleilla ja suklaasta kuorimaveitsellä vuolluilla lastuilla.


Ukko on tänään lotrannut liköörien kanssa ja pulloon pääsi punaherukka ja kirsikka. Tiedossa on siis lattioiden moppausta, ellei halua repiä sukkia irti lattialla majailevista tahmatuhruista. Vähän mun olis tehnyt mieli kuorruttaa ne liköörissä lilluneet kirsikat suklaalla, mutta en sitten viittinyt. Itte en niitä maistanut, mutta olivat kuulemma aika.... hmmmm.... kirpeitä. Hyvin, hyvin kirpeitä.

2 kommenttia:

  1. Oi, suklaamoussea! Miten suklaa voikin olla niin hyvää muodossa kuin muodossa.:)

    VastaaPoista
  2. Sanos muuta :) Onneksi suklaa on keksitty! Mulla on yleensä aina suklaata kaapissa stressaavia tilanteita varten. Ja auta armias, jos joku käy mun suklaavarastolla ilman mun lupaa :D

    VastaaPoista