Good old days! - vanhanajan piparkakut

Olen suunnattoman onnellinen! Yksi vaihe meidän putkiremontista on valmis ja maanantaina homma jatkuu sisällä. Aivan kommelluksitta tuo päävesiputken vaihto ei sujunut. Homma meni pieleen heti alkumetreillä, kun vesilaitoksen miehet oli merkinneet putken paikan väärään kohtaan. Heittoa oli vaivaiset pari metriä... Siis turhaa kaivamista parin tunnin verran. Seuraavaksi katkesi puhelinkaapeli, joka tiesi vuorokauden nettipimentoa. En ymmärrä, miten tuo kaapeli on vedetty, sillä se kaappi, mistä kaapeli lähtee ja kohta missä kaapeli tulee tupaan, on aivan toisella puolella taloa. Asennussyvyyskin oli jotain muuta kuin olisi pitänyt. Samaa ihmettelivät puhelinlaitoksen miehetkin. Lisäksi vikailmoitus katosi jonnekin matkalle ja vasta kolmannen soiton jälkeen alkoi tapahtumaan. Ilmeisesti miehen äänensävy oli siinä vaiheessa jo sen verran kireähkö, että viesti meni perille. Selvisi vielä, että vikailmoitus oli merkitty häiriöksi nettiyhteydessä, eikä katkenneeksi kaapeliksi. 

Kun kaivuuhommat pääsivät jatkumaan, oli viemäriputken vuoro kokea kova kohtalonsa kaivinkoneen käsittelyssä. Vaikka putki oli näkyvissä ja kaivurikuski varovainen, pätkähti putki poikki. Kun viemäri ei toimi, oli vessan käyttökin kielletty. Osaava putkimies sai kuitenkin homman nopeasti haltuun ja ei sitä vessatonta aikaa ollut muutamaa tuntia kaueampaa. Päivän kruunasi vielä poliisien iltainen vierailu. Kaivurikuski jätti lavetin yöksi tiensivuun ja joku kadun asukkaista onnistui törmäämään siihen autollaan. Hieman mietityttää, millä nopeudella herra on ajellut, sillä lavetti oli katulampun alla ja näkyi tiellä jo kaukaa! En tarkkaa tiedä kuka naapureista onnistui autonsa romuttamaan, mutta jos oli samainen herra, joka ei tunnu tuntevan nopeusrajoituksia ja kaahailee tässä vähän väliä, niin aivan oikein oli. Poliisinkin kanta oli hyvin selvä ja kolarointi oli kuskin oma moka. Ihan jo tieliikennelainkin mukaan ajonopeuden on oltava sellainen, että auton saa tarvittaessa pysäytettyä, jos tiellä on este. Jos tuollaista isoa lavettia ei näe, niin miten olisi käynyt, jos tiellä olisi ollut vaikka lapsi? Suosittelen kyseiselle kuskille näöntarkistusta ja pohdintaa, kannattaako oikeasti vielä tarttua auton rattiin. Poliisi kävi vaan kertomassa, että tällainen tapaus on sattunut ja mitä mieltä he asiasta ovat. Pyysivät vielä varmuuden vuoksi viemään ylimäärisen varoituskolmion lavetin eteen.

Mutta se siitä. Pääasia on, että päävesiputki on nyt vaihdettu, netti ja viemäri toimii ja pihatiekin on taas ajettavassa kunnossa. Kaikki siis hyvin.... toistaiseksi.

Ruokapuolella mulla ei tällä hetkellä ole tarjota teille muuta, kuin kiva piparkakkuohje. Tavaksi on tullut kokeilla joka joulu uutta ohjetta, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Piparkakkutaikinan tein tällä kertaa mummalta perityn keittokirjan ohjeen mukaan. Taikinaan lisäsin hieman pomeranssinkuorta, mutta muuten noudatin ohjetta prikulleen. Pipareista tuli ihanan rapeita ja taikinakin oli helppo käsitellä. Paistoaika kannattaa miettiä oman uunin ja taikinanlevyn paksuuden mukaan. Meillä piparit paistui 200 asteisessa uunissa n. 7 minuuttia, mutta tehokkaammassa uunissa saattavat kypsyä nopeammin. Tämä taikina piti muuten hyvin muotonsa, eikä juuri levinnyt uunissa. Taikina on aika iso, eli puolita, jos et halua järjetöntä piparikasaa.

Mumman piparkakut

425 g voita

425 g sokeria

2 dl kermaa

2 dl siirappia

1 muna

1 kg vehnäjauhoja

2 tl kanelia

1 tl neilikkaa

1 tl inkivääriä

(1 tl pomeranssinkuorta)

4 tl soodaa

  Siirappi ja mausteet kiehautetaan ja jäähdytetään. Voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Muna, siirappi ja vatkattu kerma sekoitetaan joukkoon. Jauhot, joihin sooda on sekoitettu, lisätään viimeiseksi. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

  Anna taikinan maustua kylmässä yön yli. Seuraavana päivänä pehmitä taikinapaloja hetki käsissäsi, kauli paloista levy ja ota muotilla piparkakkuja. 

  Paista 200 asteisessa uunissa noin 7 minuuttia.