31. tammikuuta 2014

Katson maalaispossua ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän...

Pakastimesta löytynyt possun maalaisfileeselkä päätyi eilen pataan pekonin ja suppilovahveroiden kera. Idea pataan lähti Pirkasta poimitusta ohjeesta, mutta toteutus meni jälleen kerran soveltaen. Padasta tuli melko voimakkaan, mutta oikein herkullisen makuista. Fondia saattaisi riittää yksikin kupillinen, sillä mun makuun tuo oli hieman liian suolaista. Mies tosin tykkäsi siitä noin. Periaatteessa tuon lihapalan olisi voinut kypsentää kokonaisenakin, mutta näin siitä tuli ihanan mehevää. Muutenkin tykkään näistä pataruoista, kun ovat niin vaivattomia tehdä. Eipähän tartte miettiä lihalle lisukkeita, kun kaikki löytyy samasta padasta. Tuon fileeselän voi toki korvata jollain muullakin suht' rasvaisella possun palalla.




Possu-suppilovahveropata

reilu1kg possun maalaisfileeselkää
1pkt pekonia
2 pientä kourallista kuivattuja suppilovahveroita
vettä sienien liottamiseen
vehnäjauhoja
öljyä tarvittaessa
4 salottisipulia
6dl vettä
1-2 lihafondikuppia
2rkl sinappia
8 maustepippuria
tuoretta timjamia

  Laita kuivatut suppilovahverot pieneen kulhoon ja kaada päälle sen verran vettä, että peittyvät juuri ja juuri. Anna liota puolisen tuntia. 
  Poista possusta enin rasva ja leikkaa liha kuutioiksi. Suikaloi pekonit ja laita ne kylmälle pannulle. Ruskista pekonisuikaleet kevyesti ja nosta pataan. Pyörittele lihakuutiot vehnäjauhoissa ja ruskista parissa kolmessa erässä pekoneista irronneessa rasvassa. Lisää tarvittaessa öljyä. Nostele lihakuutiot pataan.
  Kaada pataan liotetut sienet liemineen. Lisää joukkoon kuoritut, lohkotut sipulit, fondikupit ja pippurit. Kaada päälle vettä siten, että lihat peittyvät juuri ja juuri. Mausta pata vielä sinapilla.
  Kypsennä pataa 175-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia tai kunnes liha on mureaa. Halutessasi voit jättää padan vielä jälkilämmölle muhimaan. Ripottele halutessasi päälle tuoretta timjamia. Tarjoa perunoiden kera.
 

2 kommenttia:

  1. Voi nam, ompa hyvän näköstä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tämä oli kyllä siitäkin hyvä ruoka, että pikkumieskin söi hyvällä ruokahalulla. Ja se on jo melkoinen ihme.

      Poista